7. elokuuta 2012

Jaa, missää sää oot?

Niin kului aika. Pitkä, kuitenkin lyhyeltä tuntunut.

Olen ollut blogeineni hyvin hissukseen tässä muutaman viime kuukauden. Syy tähän on ollut täysin yksinkertainen: bloggaaminen ei ole juuri maistunut miltään.

Kesä on vilahtanut ohi kuin pikakelauksella. Toivottavasti aika hidastuu, eihän tässä ehdi muuten elämään enää ollenkaan, heh.


Olen jälleen avaamassa uutta lehteä elämässäni. Aloitan nimittäin maisteriopinnot yliopistossa ja muutakin kikkailua on ilmassa. Olen jo niin monesti ajanut karikolle ja silti noussut pystyyn, etten oikeastaan tunne enää pelkoa mistään uudesta ja jännittävästä. Otan kaiken tulevan vastaan iloisesti ja odottavasti ja rimpuilen sitten itseni siihen suuntaan, mikä milläkin hetkellä tuntuu omalta.

Laskeudun tähän bloggaamiseen pehmeästi kuin pumpulikasaan ja julkaisen tämän tekstin näinkin tynkänä. Pitää tätä innostusta herätellä taas maltillisesti.



Kattellaan siis taas myöhemmin lisää!

P.S Kuvat heinäkuiselta Portugalin reissulta, josta kirjoittelen tuonnempana.

27. huhtikuuta 2012

Uniongelmia ja öisiä viisauksia

Olen nukkunut koko viikon aivan järkyttävän huonosti. Viime yö oli oli ensimmäinen ns. "normaali" yö. Muina öinä olen herännyt siinä klo 4.30 - 5.00 maissa ja kuullut Turkkarin pamahtavan postiluukusta. Siinä sitten olen pyöriskellyt, välillä noussut olohuoneen sohvalle makoilemaan ja välillä yrittänyt katsoa läppäriltä jotain avaraluontotyyppistä rentouttavaa dokumenttia. Yleensä olen ollut vielä seitsemäin maissa hereillä ja joutunut siirtää herätystäni tunneilla eteenpäin. Olen ehdottomasti aamuihminen ja siinä menee sitten ihan pieleen koko aamu, kun on "pakko" nukkua, jos edes silloin pystyy.

Kuva on viime sunnuntailta, kevään ensimmäiseltä piknikiltämme Ispoisten kalliolla.


Jotain positiivista näissä unettomissa öissä kuitenkin on. Saatan nimittäin saada kristallinkirkkaan kuvan jostain itseäni vaivanneesta asiasta tai tehdä muuten vain valtavia läpimurtoja ajatuksissani. Ke - to välisenä yönä keksin aivan mahtavan viisauden, jonka haluankin nyt jakaa kanssanne:

" Se, että ihailee jotakuta ei tarkoita, että pitäisi olla kuin hän."


Me suomalaiset olemme kateellista kansaa ja haluamme helposti olla kuin joku muu. Oman onnellisuuden takia on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että on arvokas ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin on. Jos haluaa olla kuin joku muu, on AINA vain huonompi kakkosversio tästä.

Kaivakaa omat parhaat puolenne esiin ja ihailkaa niitä. Kyllä meissä jokaisessa jotain hyvää on.

Lupsakkaa viikonloppua kaikille ihanille ihmisille, jotka uskaltavat rakastaa itseään, tuota uniikkia mestariteosta!

25. huhtikuuta 2012

Ihana kevät!

On niin ihanaa, kun voi taas alkaa viljellä yrttejä parvekkeella, kuunnella lintujen laulua (ja lokkien rääkymistä), vaihtaa kevättakkiin, syödä ulkosalla, pyöräillä ilman pipoa tai pantaa (nimimerkillä "Herkät korvat"), juhlia vappua, käydä jokilaivoissa, nauttia auringosta, istua parvekkeella lukemassa ja fiilistellä luonnon heräämistä. Kevät on (Toivo Sukarin sanoin) "Ihan ok".

Aamulla pakasti vielä hieman ja hieno usva leijaili puiden välissä

En ole vielä aivan tottunut päivän pitenemiseen ja aamulla herään kärttyisenä valoisuuteen, illalla taas käyn ylikierroksilla vielä puoliltaöin. En kuitenkaan valita, sillä vireystasoni on huomattavasti korkeammalla. Olen ottanut asiakseni tehdä myös aamuisin aurinkotehvehdyksiä, joiden avulla päivä lähtee suuremmalla powerilla käyntiin. Tanssi maistuu taas talven motivaatiopulan jälkeen, vaikka olenkin joutunut kärsimään lievästä palautumisongelmasta.

Nää on mun ruohosibuloita. Vasemmanpuoleiset ovat pari vuotta vanhoja ja talvehtineet ihan tyytyväisinä ja tää oikeessa reunassa on ihan kaupan ruohosipuli

Ihmiset ovat keväällä pirusti paremmalla tuulella. Tulevaisuus näyttää valoisammalta ja suuria suunnitelmia sen varalle tehdään. "Elämä voi muuttua" ja sen pitääkin. Olisi aika paljon tylsempää, jos kaikki junnaisi aina paikallaan, eivätkä ihmiset tarttuisi kiinni intohimoihinsa. On jopa sanottu, että ihmisen tulisi muuttaa uuteen kotiin aina viiden vuoden välein. Ei hassumpi periaate, mutta esimerkiksi lapsiperheelle hieman epäkäytännöllinen...

Kaupan basilikoita, joista toinen ei ole vielä päässyt ruukkuun asti

Vihreeltä näyttää

Keväällä kannattaa virittää aistit terävämmilleen, sillä keväinen luonto kertoo itsesään jokaisen aistin välityksellä - kevät tuoksuu, tuntuu, näyttää, kuulostaa ja maistuu puhtaalle ja uudelle. Elimistö reagoi kevääseen uudistumalla ja puhdistumalla ja keväällä puhdistautumista kannattaakin tehostaa puhdistavilla yrteillä, kuten vesikrassilla, persiljalla ja nokkosella sekä tietysti levillä, kuten spirulinalla ja chlorellalla. Itse aion retkeillä kesällä erään tanssikaverini ja tämän hippipuutarhurikaverin kanssa villivihannesmetsästykselle. On hyvä kerätä erikoisempia villivihanneksia jonkun asiantuntijan kanssa, ettei mene puurot ja vellit sekaisin. Jokainen kyllä varmasti osaa kerätä nokkosta ja voikukkaa, mutta hieman harvinaisempien yrttien kohdalla saattaa tulla tenkka poo.

Nauttikaa keväästä ja seuratkaa luonnon heräämistä! Ei mulla muuta.



8. maaliskuuta 2012

Hyvää naistenpäivää ihanat naiset!

Kauhistelin tänään Insinööriopiskelijaliiton facebook-tilapäivitystä:


Toinoi... ehkä olen herkillä näin naistenpäivänä, mutta olin aistivinani lievää seksismiä tässä kommentissa. Ensinnäkin miesvoittoisissa työpaikoissani minua on ärsyttänyt tuo "tytöttely". Toiseksi, postaus antaa ymmärtää, että näiden "tyttöjen" ainoana tehtävänä on "kaunistaa insinöörien sukupuolitilastoja". Onnea vaan Satu Mäkelälle, että on saanut duunia.

Nimimerkillä "Työtön naisinsinööri"

Okej, ei oteta tätä sit ihan tosissaan... eihän. ;)

Oikein hyvää naistenpäivää jokaiselle naiselle. Arvostakaa, rakastakaa ja ihailkaa itseänne. Lorealin sanoin: "Olette sen arvoisia."

7. maaliskuuta 2012

Päivän kuva


Majakkarannan veneenlaskupaikan fysiikan laeille päin naamaa nauravan laiturin rakenteet eivät kestäneet viime syksyn myrskyjä. Nähtäväksi jää, saapuvatko kaupungin äijät sitä korjaamaan, kun mennään pidemmälle kevääseen.

6. maaliskuuta 2012

Positiivinen propaganda

Kukaan ei voi välttyä tietyltä määrältä negailupäiviä per vuosi. Toiset vuodet koostuvat positiivisemmista tapahtumista kuin toiset ja usein erityisen raskaat vuodet jäävätkin mieleen pitkäksi aikaa.

Itse olen lamaantuvaa tyyppiä; kun eniten v*****aa en pysty suoriutumaan melkein mistään, enkä saa oikeastaan mitään aikaiseksi (tai korkeintaa vahinkoa). Negailu vaikuttaa itseeni varsinaisen raskaalla kädellä ja päälläni leijuu kaikkien muidenkin huomaama harmaa pilvi. Ärähtelen, murahtelen, poljen jalkaa ja kiroilen erityisellä vimmalla. Uskottelen itselleni, että olo ei enää ikinä voi muuttua positiiviseksi, enkä enää koskaan saavuta mitään ja näen huomisen vain huonompana päivänä. Näin kuitenkin harvemmin on.

Varsinkin keväällä ketuttaa vähemmän ja itsensä on helpompi repiä ylös orastavasta ahdistuksesta. Tällaisina aurinkoisina päivinä voi harrastaa positiivista propagandaa ja kiskoa naamalleen väkisin hymyn, joka muuttuu useimmiten helposti myös auringoksi korvien välissä. Mitä kummaa minä tässä stressaan ja veuhkoan? Ajattelen, että rihän näille asioille voi juuri tällä sekunnilla mitään ja huomaamattani nämä toiset, positiiviset ajatukset valtaavat mieleni täysin. Jes, onnistuin vetäisemään vaaleanpunaiset aurinkolasit silmilleni! Itsepetosta tai ei, negailu on raskaampaa kuin naiivi pirteily.


Toverit - on aika toteuttaa positiivista propagandaa!

"Propaganda on tietoa, jota levitetään tarkoituksena muokata kohteen mielipidettä. Propaganda saattaa olla valheellista tai tosipohjaista, mutta usein yksipuolista ja saattaa valaista asiaa ainoastaan propagandan tuottajalle hyödyllisistä puolista." Näin sanoo Wikipedia.


Minkälaista on oma henkilökohtainen positiivinen propagandani?

a) Musiikkia ja ympäristön viihtyvyyden maksoimoimista. 
Pistän esimerkiksi Bassoradion soimaan ja avaan/suljen verhot. Jos ulkona paistelee aurinko, on parempi maksimoida sen pirteyttävä vaikutus ja avata verhot sepposen selälleen. Jos ulkona vallitsee perusankeus, on parempi yrittää olla näkemättä tätä, linnoittautua omaan rauhaan ja blokata harmaus verhoilla. Mikäli kämppä on sotkuinen, puristan itsestäni sen verran voimaa, että saan raviattua suurimman epäsiisteyden ympäriltäni. 


b) Laadukasta ravintoa. 
Syön ravinteikasta ruokaa, joka antaa minulle energiaa ja vaatii mahdollisimman vähän ruoansulatukseltani, kuten smoothien ja jonkin leppoisan lounaan, kuten salaatin tai jonkin muun kasvispitoisen setin. 

c) Inspiroivia henkilöitä. 
Saatan lukea jonkun henkilön menestyksestä kertovan artikkelin tai selailla itseäni kiinnostavasta aiheesta kertovia blogeja. Joskus katson itseäni inspiroivan leffan (se Coco Chanelista kertova Audrey Tautoun versio on aika jees tähän tarkoitukseen). 





d) Positiivisten asioiden ajattelua.
Ohjaan itseni tiedostetusti ajattelemaan positiivisia asioita. Fiilistelen jotain "kevyitä" aiheita, enkä yritä väkisi selvittää juuri sinä päivänä kuukauden budjettiani (ellei se ole täysin pakollista!). Usein patistan itseäni ajattelemaan sellaisia aiheita, joista minulle tulee mukava mieli, kuten unelmieni päivää (joko vapaapäivää tai työpäivää, ei sillä väliä, kunhan inspiroidun). 

e) Aineita.
Juon kahvia, teetä tai pakuriateetä (esim. tänään olen vetänyt aamulla kunnon "kahvikännit" ja tässä iltapäivällä siemailen kolmatta kuppia mustaa teetä). Olen ollut viime ja tällä viikolla myös kohtuullisen koukussa pähkinöihin.





f) Itseni kuuntelemista. 
Jos esimerkiksi illan balettitunti tuntuu jotenkin ylivoimaiselta, pistän muutaman balettivideon Youtubelta pyörimään ja tunnustelen saako se minut tänään innostumaan vai onko turvallisempaa jättää illan reenit välistä. Harvemmin pakotan itseäni urheilemaan, sillä omalla kohdallani "liikunta" on aina ollut elämäntapa, ei pakkopullaa, jolla muokkaan kehoani. "I do sports. Not try to be the best at exercising." (Kenny Powers, Eastbound & Down)

g) Mielekästä puuhastelua.
Melko usein ulkona käyskentely ja valokuvaaminen saa minut paremmalle tuulelle. En tiedä mikä sen tekee, ehkä luonnossa liikkuminen ja hapen ottaminen, pääasia on kuitenkin, että sen tuntuu pirun hyvältä!




Jengi on tykännyt hiihtää tänä talvena jäällä erityisen paljon. Itse olen melko kehno hiihtäjä, enkä edes omista lajin suorittamiseen vaadittavia välineitä. Jos pitäisin hiitämisestä, se olisi tällaisilla keleillä varmasti mielettömän kivaa!


Positiivista propagandaa voi harrastaa ihan kokeilumielessä tai tositarkoituksella. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, mutta älä ruoski itseäsi aluksi liikaa. Mikäli homma ei lähde lentoon ja fiiliksesi murenee entisestään, unohda positiivisuus siltä päivältä kokonaan. Välillä saakin kismittää ja tämä on sallittua myös muutaman päivän putkina. Elämä saattaa myllätä ja heittää lokaa silloin tällöin niin suurella äyskärillä, ettei siinä paljon positiivistelu auta. Mikäli kuitenkin huomaat aamulla vain "nousseesi väärällä jalalla" itse toteuttamasi positiivinen propaganda saattaa käynnistää päivän hyvin eri tavalla kuin mitä se herätessäsi lupailee. 




Toverit - positiivinen preopaganda voi pelastaa päiväsi ja voit omalla positiivisuudellasi lietsoa sitä ympärillesi täysin huomaamattasi. Suosittelen!

5. maaliskuuta 2012

Päivän kuva


Otin kuvan kävelyretkeltä Majakkrannasta Pikisaareen. Kävimme viime viikolla poikaystäväni kanssa leppoisasti päiväkävelyllä jään yli Hirvensalon puolella imemässä auringonsäteitä. Kuvassa on mielestäni sellaista lopputalven huurteisuutta, joka häviää, kun auringon lämpö alkaa sulattamaan luontoa ja kevään loskat ryhtyvät hallitsemaan teitä.

Ihanaa, pian tulee kevät!