Suuren, pitkän ja leveän hiljaiselon jälkeen olen saanut päiväjärjestykseni näyttämään jälleen sellaiselta, että voin alkaa keskittymään taas bloggaamiseen, joka toisille saattaa olla iloinen uutinen ja toisille taas ei. Aloitetaanpa...
1. Löysin ihanan uuden bändin nimeltä American Football. Pojjaat vetävät sellaista leppoisaa taustamusiikkia, joka kelpaa kyllä ronkelimman ja vaativammankin kuuntelijan korvaan, sillä soundeissa on pieniä jujuja, vaikkei häiritsevästi yritäkään olla mitään kummallisen sostakovits-poukkoilun kopiointia. Höm, voinkohan nyt kuitenkaan verrata indie rockia ja klassista musiikkia...
Tässäpä biisi, josta on hyvä aloittaa, silmu blee:
2. Tutkintoni on nyt valmis opinnäytetyötä myöten ja odotan tämän kuun loppuun vielä todistuksen saamista. Taakka helpottaa ja vihdoin tuntuu, että nyt saan oikeasti ottaa elämäni omiin käsiini.
Opinnätetyöni otsikko oli "Ihmisen synnynnäisen immuniteetin tutkiminen mitaamalla E.coli-bakteerin emittoimaa bioluminesenssia". Tein työni toimeksiantona Turun yliopiston, biokemian laitoksen immunokemian labraan. Loppuarvosanaksi sain 4, johon olen erittäin tyytyväinen!
3. Dance Primon tanssileirit eivät valitettavasti keränneet riittävästi osallistujia, joten leirihomma jouduttiin tältä kesältä perumaan. Harmitus oli suuri, sillä erittäin innokkaita osallistujia kuitenkin saatiin ja leirit piti heiltäkin siis perua. Tämä on kuitenkin vasta alkua ja nyt kesällä minulla on oikeasti aikaa paneutua yritykseeni kunnolla ja aivoriiheillä oikein urakalla.
4. Juhannus ja kesän muut railakkaat aktiviteetit odottavat... Ensi perjantaina käynnistyy riehakas telttailuretki Turun saaristoon, saareen nimeltä Vepsä, oli keli mikä tahansa (paitsi jos sataa kuin Esterin perseestä). Aurajoen rannasta starttaa A-oikeuksilla varusteltu yhteysalus Lily kolme kertaa päivässä (klo 11, 14 ja 17), jolla siirrymme Vepsään. Matka kestää muistaakseni tunnin ja mikäli kelit suosivat, kannella on ihanaa maistella kylmää juomaa ja nauttia auringosta! Jos keli muuttuu käsittämättömän huonoksi, voimme aina matkata takaisin Turkuun päin, koska Lily liikkuu kolme kertaa päivässä myös takaisin Aurajoen rantaan. Suunnitelma on siis vedenpitävä, paitsi jos sataa as a simo.
En tiedä vielä, jääkö juhannus tämän kesän ainoaksi railakkaaksi juhalaksi, tuskin, sillä iskin silmäni ainakin tapahtunaam ILMIÖ 2011, jossa esiintyy lukuisia tuntemattomampia bändejä ja tapahtuma on höystetty kaikella monitaiteellisella toiminnalla, kuten halvan taiteen taidehuutokaupalla, tyynysodalla, työpajoilla sekä performanssiesityksillä. Lisäksi We Love Helsinki yhteisö organisoi jonkinsortin vesisodan, joka helteen sattuessa on oiva idea! Tapahtumapaikkana toimii Uittamon paviljonki, joka sijaitsee aivan kävelymatkan päässä kämpältämme, joten helppoutta ei tältä tapahtumalta puutu.
Tapaus, jota odotan eniten, on päästä poikaystäväni perheen mökille, joka on siis sellainen sähkötön pikkuinen tupa jostain 1800-luvun lopulta pikkuisessa saaressa. Mökissä ihanaa on juuri eristyneisyyden tunne sekä savusauna ja suuri piha. Mitä nyt tarvitsisin, olisi juurikin fyysistä työtä, kuten pihahommia (mökin piha on päässyt leviämään hieman käsiin), eikä enää uuvuttavaa aivotyöskentelyä. Siitäkin pitää ottaa välillä lomaa, jota aion harrastaa uskollisesti ainakin heinäkuun puoleen väliin. Eräs merkki aivojen väsymisestä, jonka olen itsessäni huomannut, on edelleen jatkuva stressi ja sen pohtiminen, että "olenko nyt hoitanut kaikki asiat, jotka minun piti tänään hoitaa?", vaikka stressiä aiheuttavat puuhat ovatkin jo tältä erää ohi. Jotenkin aamuisin olen vaan kärppänä listaamassa asioita, joita minun pitäisi tänään tehdä. Prkele aivot, nyt hiljaa!
 |
5. Löysin ehdottomasti parhaan mahdollisen lenkkireitin, jos asiaa ajattelee kämpän sijainnin kannalta. Ei sit kerrota kellekkään tästä huippusalaisesta reitistä... eihän... Reitti lähtee siis Uittamon paviljongin mettästä ja kulkee Uittamon pienvenesataman ohitte, rantaa pitkin lehtevän metsän kautta Ispoisten kalloisemman metsän läpi, Ispoisten uimarannan parkkiksen läpi taas metsäpolulle, joka vie soutukeskuksen ohi, läpi avaran "hukkamaan" ja lopulta päädytään Katariinanlaakson luonnonsuojelualueelle, jossa ne parhaat polut sitten kulkevat. Katariinanlaakson luonnonsuojelualue on todella kaunista lehtipuista ja niittyistä seutua, jonka lomassa kulkee useita hiekkapolkuja, joita on varsin ihanteellista juosta. Itselleni asfalttinen pohja, kuten useimmille muillekin, on yksinkertaisesti liian kova, vaikka välillä vedänkin peruskävelytielenkkejä. Katariinanlaaksossa tuntuu kuin saisi vedellä lenkkiä täysin omassa rauhassa, sillä käsittääkseni se ei ole vielä yhtä kovassa käytössä kuin esimerkiksi Ispoisten pururata. Alue on tosiaan melko laaja, jonka takia kanssaulkoilijat myös hukkuvat poluille, etkä jatkuvasti joudu samojen heppujen ohitettavaksi. Niin tai ohittamaan heitä.
 |
| Tämä kuva Ruissalosta, jossa risteilee myös mahtavia lenkki-/samoilupolkuja |
Summasummaarun, "hei huomenta Suomi, hyvin pyyhkii!" Tuleva kesä näyttää erittäin hyvältä ja tulevaisuus on täysin avoinna ensimmäistä kertaa elämässäni. Toivoisin jokaisen saavan kokea tämän tunteen edes kerran elämässään, mieluiten monta kertaa. Elämää ei aina kannata yrittää ohjata suorituksesta toiseen, vaan välillä on hyvä suunnitella pieniä pysähdyksiä ja levon hetkiä. Välillä jopa ainoastaan itselleen pyhitetty viikonloppu saattaa riittää parantamaan ja huoltamaan mieltä ja kehoa. Suosittelenkin, että yrität pyhittää edes yhden viikonlopun näinä valoisina kesäkuukausina täysin itsellesi tai tärkeimmille lähimmäisillesi.
 |
| Paljain jaloin Ruissalon kallioilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti