Nyt tai ei koskaan

Olen pohtinut paljon asioita. Tulevaisuutta näin enimmäkseen. Omasta tulevaisuudestammehan olemme kaikki yksilöinä vastuussa.

Ihmisillä herää usein paljon kysymyksiä ja tunteita nykyiseen elämäntilanteeseensa tai elämänarvoihinsa liittyen. Tietyt arvot vievät meidän tilanteisiin, joissa olemme nyt ja joiden kanssa joudumme tulemaan toimeen vastaisuudessakin. Monet ihmiset kuitenkin valittavat, valittavat ja valittavat ikuisesti ja päättymättömästi. He ovat valitettavasti enimmäkseen omien valintojensa kautta päässeet/joutuneet tilanteeseen, jossa elelevät.

Erään ystäväni mummo kerran tokaisi: "Kaikille ei jaeta samoja kortteja. Enemmänkin se on kiinni siitä miten korttinsa pelaa." Näin on. Kuinka moni läheisistäsi on tällä hetkellä pisteessä, jolloin hänellä on kaikki mallillaan ja hän on täysin onnellinen? Entä kuinka monella tällaisella ihmisellä lähtökohdat ovat olleet niin helmeilevät, että hänen epäonnistumisensa elämässään olisi ollut jotenkin kokonaan mahdotonta? Niinpä. Vaikeata on sellaisia "epäreiluja" esimerkkejä ruveta latelemaan.

Aikuisena tulemme sellaiseen vaiheeseen elämässämme, että meidän on oltava riippumattomia muista ihmisistä. Tämä on tärkeää ei paitsi oman identiteetin muodostumisen kannalta, vaan myös selvitymiskeinojen, joita joudumme käyttämään kovassa maailmassa, muodostumisen kannalta. Aikuiselämä ei välttämättä tunnu kovin herkulliselta, jos sitä katsoo mustavalkoisesta vinkkelistä: Täällä ei oikeasti ketään kiinnosta miten sulla menee. Tarkoitan tällä siis oman tukiverkostosi ja läheistesi ihmisten ulkopuolisia byrokraatteja ja tuiki tuntemattomia. Kun tilisi saldo näyttää kahta euroa, kukaan ei sinne automaattisesti siirrä rahaa, vaan joudut kääntymään joko sossun tai työkkärin puoleen tai odottamaan mahdollista palkkapäivää tai päivää, jolloin saat jotain muuta tuloa, kuten opintotukea. Aikuisina olemme siis vastuussa kaikinpuolin omasta selviämisestämme tässä maailmassa.

Noin. Palattakoon aiheeseemme, eli "Nyt tai ei koskaan"-ajatteluun. Aikuisena saamme päättää mitä voimme olla, mitä haluamme olla ja ennen kaikkea mitä me tulemme olemaan. Oman intohimon metsästys ei ole kaikelta ulkopuoliselta kohinalta kovin helppoa, mutta ainut ja oikea tapa sen löytämiseen on oman itsensä kuunteleminen. Sinun on päätettävä mistä et pidä, mikä ei ainakaan tunnu hyvältä ja mitä et ainakaan halua olla, vaikka joku jatkuvasti korvasi juuressa muuta väittäisikin. On parempi keskittyä asioihin, joissa olet hyvä, joiden tekemisestä nautit ja joiden tekeminen antaa sinulle onnistuimisen tunteita. Puhun tässä nyt monikossa, koska kenelläkään ei ole olemassa vain yhtä oikeaa polkua, vaan jokainen ihminen omaa kasan taitoja ja intohimoja, joiden ulospäästäminen ja ymmärtäminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Olen työskennellyt itseni kanssa noin 9 vuotta, välillä passiivisemmin, mutta nyt viimeisten kolmen vuoden aikana erittäin aktiivisesti. Olen saanut selville itsestäni asioita, joita en uskonut koskaan itsessäni olevan.

Nyt tai ei koskaan-ajattelun voi aloittaa juuri nyt, riippumatta missä elämäntilanteessa kukin on. Nyt tai ei koskaan voi tarkoittaa sisimmän aktiivista penkomista ja viimeisillä voimilla vastausten löytämistä, uuden asian opiskelun aloittamista (myös omatoiminen opiskelu on yhtä arvokasta kuin koulussa opittu!) tai vaikkapa ulkomaille muuttoa. Se on muutos elämässäsi, jonka haluat toteuttaa ja joka tällä hetkellä on mahdollista toteuttaa. Nyt tai ei koskaan-ajattelu voi kulkea mukanasi päivittäin ja huomaat löytäväsi koko ajan uusia asioita, joista olet kiinnostunut tai joissa olet lahjakas. Siskot ja veljet - vain omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa määrätietoisesti elämäämme ja aikuisina ihmisinä olemme vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Kukaan ei meille sitä voi antaa, mutta toisaalta ei voi sitä myöskään ottaa pois.