Utö on kyllä vierailemisen arvoinen paikka ja itse ihastuin paikkaan enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. Saaren aavemainen rauhallisuus ja karskit maisemat loivat aivan äärettömän rentouttavan tunnelman, jotenkin sellaisen, että siellä oli pakko vain keskittyä jokaiseen hetkeen, eikä päästää ajatuksiaan jatkuvasti karkaamaan stressiä aiheuttaviin aiheisiin. Saarella tuli jotenkin alkukantainen olo ja tunsi, miten ihminen on tosiaan hyvin pieni luonnon keskellä. Menomatkalla yhteysaluksella saimme kokea valtavat mainingit ja koin ensimmäisen kerran elämässäni merisairautta. Jouduin viimeiset kymmenisen minuuttia matkasta viettämään kannella, katse menosuuntaan.
Asuntomme nimi oli "Rokka"
Utö on lintubongareiden suosima kohde ja oikeastaan muita asiakkaita hotellissa ei sitten meidän lisäksemme ollutkaan. Me tosin yövyimme rivitaloasunnossa, joka myös hotelliin kuuluu, mutta sijaitsee hieman lähempänä merta. Utö tunnetaan myös entisenä armeijan valmiuslinnakkeen paikkana, jossa myös varusmieskoulutusta vuoteen 2005 asti toteutettiin. Nykyään Utössä toimii enää armeijan vartiointilinnake. Kesällä saarelle matkustaa myös tavallisia saaristomatkailijoita.
Tämä oli eräs lempitaloistani
Kelit olivat tammikuussa toki lievästi kuvailtuna vilpoiset ja myrskyisät, mutta kunnon talvivarustuksella ja minttukaakaolla retkeilimme ympäri saarta päivittäin tuntitolkulla. Saari teki minuun niin suuren vaikutuksen, että näkisin itseni aivan mainiosti asumassa jossain vastaavanlaisessa paikassa aina muutaman kuukauden vuodessa. Saarella asukkaita on vain alle 50 ja heitä palvelee tasan yksi K-kauppa.
Utön pikkuruinen K-marketti
Kirjoitan Utöstä myöhemmin vielä lisää, muun muassa eräästä järkyttävästä historiallisesta onnettomuudesta, joka niillä vesillä sattui vuosia sitten. Luvassa myös runsaasti lisää kuvia, joita innostuin ottamaan reissulla apalttiarallaa 400 kpl...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti