5. marraskuuta 2010

Levottomuutta


Katselen tässä silmäillen dokumenttia Eero Aarniosta. Hän on nyhjäissyt tyhjästä ja elänyt aluksi kukkaro tyhjänä, mutta nauttinut elämästä. Toivottavasti kaikki ihmiset olisivat yhtä rohkeita. Nyt teen paljastuksen: Aion toteuttaa erään unelmani seuraavan vuoden aikana! En halua kertoa siitä sen enempää vielä, koska usein vastauksena saa oikeudenkäyntiuskottavia vastalauseita ja epäilyjä. Päätin siis ihan vaan ilmoittaa, että vuoden päästä tästä päivästä olen saavuttanut erään unelmani - onnistui se tai sitten ei.

Haluaisin, että jokainen läheiseni ja myös ventovieras ihminen eläisi täällä yksilönä itseään toteuttaen ja rohkeasti kuin Eero Aarnio. Valitettavasti yhteiskunta haluaa meistä taas kireämmän oteen, ikäänkuin 20-luvun Neuvostoliitossa, jossa ihmisen tehtävänä oli tehdä työtä ja elää kuin karja. Verorahoilla ylläpidetty hyvinvointivaltio on kalliimpi kuin ennen ja kokoajan valtion tukiaisia tarvitsevia on aina enemmän joko luonnollisen vanhenemisen tai ennenaikaisten psyykkisten ja fyysisten vaivojen johdosta. Työkyvyttömyyseläkeläisten määrä kasvaa, joten verorahojen tarve kasvaa. Silti esimerkiksi lapsilisää maksetaan perheisiin, jotka voivat säästää sen ihkulle lapselleen asunnonostoa varten sitten aikuistuttuaan. Hei tämä ei ole paskaa, tiedän tällaisen henkilön.

Mitenkäs tämä juttu karkasikaan siitä itsenätoteuttamisesta... Aijuu, punaisena lankana tässä minulla oli sellainen seikka kuin oman unelmansa tavoittelu. Vähän pitää kuitenkin nurista hieman eläkeiän nostamisesta ja opiskelijoiden mahdollisimman nopeasta sysäämisestä valmistumiseen ja työelämään. Mitenkä päästä korkekouluun ensimmäisellä yrittämällä, kun sinne vain ripaus näin pääsee? Olisiko lukio&yliopisto-yhteistyö mitään? Jos lukiolainen tietää mihin haluaa pyrkiä, miksei hän voisi jo etukäteen suorittaa tutkintoonsa valmistavia opintoja omalla ajallaan? Vähän niinkuin avoin-yliopistomeininki. Jos lukiolainen sitten pääsee kyseiseen kouluun vasta välivuoden jälkeen, olisi hänellä jo opinnot olleet aluillaan etukäteen. Joo, no jos suunnitelma lukioaikana muuttuu, niin sit muuttuu. Niin se elämä menee. Joo ja opintotuella elää vähän eritavalla pohjoisessa kuin esim helsingissä. Tästä kielii se, että suurin osa opiskelijoista, joiden suoritettu opintopistemäärä jää joka opiskeluvuosi alle vaaditun rajan on helsinkiläiset opiskelijat. Helsingin korkeakouluissa opiskelee ehkä eniten laudatur-ylioppilaita kuin missää muualla. Oma teoriani näiden lahjakkaiden opiskelutahdin hidastumisesta on se, että he JOUTUVAT käymään töissä maksaakseen vuokransa. Itse pystyn maksamaan vuokrani opintotuella ja asumislisällä ja elän sitten sillä opintolainalla, joka on 300e/kk. Minä en valita - pystyn sillä elämään ihan oksti. "Antakaa meidän opiskella"-tempaus oli ihan mainio. Niin siis punainen lanka... Olen sitä mieltä, että vuosi vuodelta meiltä vaaditaan enemmän suorittamista, eikä luovalle joutilaisuudella ole aikaa. Niin tai vaikka esimerkiksi jollain tutullasi olisi aikaa viettää joutilaisuutta, miksi tämäkin leimataan laiskaksi ja muistutetaan kaikista vitun velvollisuuksista, häh? Eräs ystäväni kiertää tällä hetkellä jenkkilää. Hän ei ole päivääkään tehnyt töitä, joita varten opiskeli, vaan ollut laivalla töissä ja tienannut rahaa nauttiakseen vielä hetken. Tiedän, että tämä tyttö tulee elämään aina levottomasti, mutten ole hänestä hetkeäkään huolissaan.

Omaa aikaa kannattaa kerätä ja se kannattaa käyttää mukaviin asioihin ja oman unelmansa pohtimiseen. Haluaisin, että jokainen toteuttaa unelmansa, eikä vain vanhempiensa unelmaa tai sitä mikä on yhteiskunnan kannalta hyväksyttävää. Oma unelma voi olla ihan mitä tahansa. Tämäkin unohtuu monelta. Usein unelmiksi luokitellaan rahallisesti rikastuttavat toimet tai jotain ihan saatanan erikoista, koska moni ei edes alitajuisesti halua niitä saavuttaa. Unelmat voivat olla hyvin pieniäkin. Niin on minunkin unelmani. Kerron siitä vuoden päästä. Haluan, että myös lukijani ryhtyvät saavuttelemaan edes pikkuruista unelmaa juuri nyt. Eikä sitten anneta ihan heti periksi!

Valkoviinisiin tunnelmiin kuittaan ja kiitän jo etukäteen jokaista, joka työstää omaa unelmaansa tässä lähipäivinä...

Ei kommentteja: