 |
| http://livetsrose.blogg.no/ |
Miten tässä nyt näin kävi? Biotekniikanhan piti olla se SUURI juttu Turussa, kun aloitin opiskelut. Eipä juuri ole. Angstailen ja kiroan, että kävin tutkinnon loppuun, kyseessähän oli täysi kompromissitutkinto.
Tällä kertaa minulla olisi alalleni ihan ok työkokemus. Kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että Varsinais-Suomessa ei ole oman alani töitä. Eipä ole kyllä monen muunkaan.
Valtio kouluttaa sakkia kummallisillekin aloille kuin sotilaita maailmansotaan, mutta ketään ei oikeastaan ota päätään perseestä ja myönnä lopputulosta: Töitä ei ole, eikä tule ja kaikki ihmiset pakkaantuvat pääkaupunkiseudulle. Turku on oikea PK-yritysten mekka ja harmittavaisesti PK-yritykset eivät työllistä suurta määrää ihmisiä.
No, turha huoli ja vihaisuus pois, olen jo selvittänyt mitä tulevaisuudessani tapahtuu. Yritykseni Dance Primo floppasi viime kesältä ja syksyn suunnitelmat ovat vielä auki, mutta ensi kesään lähden motivoitunein mielin. Toinen, suuremman tähtäimen suunnitelma on alan vaihto. Olen saattanutkin mainita entisestä unelmastani lääkiksestä - unlemasta jota kesti kymmenisen vuotta. Olenkin nyt virallisesti päättänyt kuopata ajatuksen, sillä olen keksinyt jotain itselleni sopivampaa tilalle, nimittäin psykologian. Äitini on tätä ajatusta minulle koittanut syöttää vuosikaudet, mutta eräänä kesäisenä sunnuntaina krapulasta toipuessani sain lopulta viestin perille aivoihini ja psykologia rupesi tuntumaan täysin itseltäni. Jokainen ystäväni, jolle olen asiasta ehtinyt mainita on ollut yhtä ällikällä lyöty: "Totta! Sehän on todellakin se sun juttu! Miksei me tätä ennen olla keksitty?!" Olen nyt ilmoittautunut avoimeen yliopistoon suorittamaan psykologian perusopinnot, joista jatkan sitten keväällä aineopintoihin. Keväällä haen myös tavallista reittiä sisään, mutta mikäli en pääse, suoritan ensi syksynä sivuaineen plus yhden kielikurssin ja pystyn näin hakemaan avoimen väylän kautta sisään! Kuulostaa helpolta, muttei tietenkään ole. Olen kuitenkin suhteellisen varma, että pystyn tsemppaamaan yhden itseäni kiinnostavan tutkinnon hyvillä arvosanoilla läpi, jos kerran pystyin tekemään yhden peppureikätutkinnonkin hyväksytysti.
Tuntuu oudolta, että taas olen palannut alkuun. Ei se elämä tule ikinä valmiiksi ja hyvä niin. Voin täysin omasta takaa jo todeta, että riskien ottaminen on kannattavampaa kuin niitä hysteerisesti pelkääminen. Niin se vain on - elämme tasan yhden elämän, eiköhän siitä kannta tehdä alusta loppuun asti mieluisa, vaikka välillä joutuisi hieman tarpomaan pimennossa ja hakkaamaan varpaitaan sängynjalkaan.
 |
| http://9gag.com/new/all-users/page/5 |
2 kommenttia:
Hienoo! :) Et mulle vielä ollut kerenny kertoakaan... Kuulostaa hyvältä :) Muakin aina kiinnostanut psyka, siksi varmaan tämä ala, mistä nyt olisi tutkinto hakusessa :D
En itse jaksanut kannatella tota psykan haavetta muutamaa vuotta kauemoaa, kun tajusin, ettei varmaankaan omat rahkeeni saatika matemaattiset rahkeet olisi riittänyt pääsykokeista läpi pääsemiseen. Veikkaan kuitenkin, että sulla on oikeinkin hyvät mahdollisuudet :)
Juu, ei olla tässä nyt kunnolla nähty, niin en oo sit jaksanut puhelimessa ruveta selittämään.
Kyllä mä uskon, että olisit siitä matikasta selvinnyt, vaikka sitten valmennuskurssin avulla. :) Sellaisen neuvon voin muuten antaa, että jos nyt sitten vähääkään epäröit tota alaa, mihin nyt lähdit, niin heti ekan vuoden jälkeen ulos sieltä sitten! Muuten käy niin kuin mulle, että tuli käytettyä niin paljon jo tukikuukausia ja aikaa siihen scheisseen, että oli vaan pakko valmistua. Jees, mutta intoa koulun alkuun ja nähdään sit lauantaina!
Lähetä kommentti