22. lokakuuta 2010

Kirka saatana!

Päätimme viettää Satun luona muisteluillan herra Kirkan kunniakkaalle muistolle. Teemana on kuunnella Kirkan ikihittejä, kuten "Sä surun pyyhit silmistäni bois" ja "Hengaillaan".

Kirka eli muisteltavan arvoisen taiteilijauran, jota varmasti itse kukin jäimme kaipaamaan. Kirkan viihdearvoa ei voi mitata rahassa, eikä varmasti löydy ketään vastaavaa lavaeläintä, jonka kurkusta laulu kumpuaisi yhtä kirkkaasti. Jos Kirka ei olisi menehtynyt luonnon kädellä, niin siinä vaiheessa viimeistään olisi hän heittänyt veivinsä Altialla, koska siellä tehdään kirkasta viinaa.

Parempi vaihtoehto se olisi kuitenkin ollut kuin että päättää päivänsä lasitehtaalla, jossa olisi tehty kirkasta lasia.

Joskus meidät valtaa epätoivo, että "Tekeekö ketään enää näin hyvää musiikkia?" Onneksi voimme kaivaa aina uudestaan yuotubesta Kirkan menestyssoundeja, kuten:



taikka



Mestari ei ole poistunut areenalta!


3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Aika kirkasta tuolla taivaalla

Timo kirjoitti...

Mä oon vähän pettyny että mut on jätetty kirkoista ulos. Homoilta!

Saara kirjoitti...

Timo: Sä et oo tarpeeks kirkas sinne.