Hyvää syntymäpäivää minä!

Taas on vuosi vierinyt ylitseni ja jättänyt jälkeensä 24-vuotiaan, epämääräisen ihmislapsen. En ole ikinä vielä ahdistunut vuosien kertymisestä, enkä edes ensimmäisistä rypyistä. Ehkä se rajapyykki vaanii minua 23.12.2011, kun vuosia kilahtaa kriittiset 25. Ainut asia, joka minua murehdittaa on se, että miehet muuttuvat ehdottomasti paremmiksi vanhetessaan ja naiset taas rusinoiksi tai lehmiksi. Miesten käytös paranee vielä nelikymppisenäkin ja he saattavat ottaa vaikutteita meistä naisista. Me naiset teemme jatkuvasti kartoitusta ympäristöstämme. Murehdimme ylihuomisia vaatteita ja tyhjennettävää pyykkikonetta. Miehet tallustavat ympäriinsä ja vaikka tuntia ennen työhaastattelua töksäyttävät: "Missä se mun musta neule on?"

Usein vanhemmat miehet ovat komeampia tietyllä rosoisella tavalla. Ehkä se kertoo ikääntymisestä, että huomaa katsovansa mielummin "vanhoja miehiä" eli 30++ kuin niitä 25-vuotiaita.

On jännittävää huomata kuinka paljon ajatukset ja arvot ovat muutuneet lukion jälkeen. Kyllä sitä 19-vuotiaana kuvitteli tietävänsä jo paljon. Niin kuvittelin 22-vuotiaanakin. Nyt kuvittelen taas tietäväni enemmän. Ainakin eniten tähän asti.

Onneksi olkoon meille kaikille, jotka täytimme vuosia vuonna 2010! "Jos ei ole vanhaksi elänyt, on nuorena kuollut." Tämä on suoraan äitini suusta.