Kuvat Erkki Toppinen, Polku.net
Olin maanantaina Tapiolan joulukonsertissa Tuomiokirkossa ja siellä tilaisuuden avasti Tapiolan Varsinais-Suomen aluejohtaja puhumalla "Rauhallisesta joulusta". Hän puhui kuinka joulu on usein ihmisten kiireellisintä aikaa, mutta silti toivotamme toisillemme "Rauhallista joulua". Hän mietti miten Suomen Turussa julistetaan joulurauha ja se joka sitä rikkoo on ankarasti rangaistava. Hän lainasi jotain uppsalalaista proffaa, jolla oli varsin mieleenpainuva näkemys nykyajan ihmisen fiiliksistä, kun puhutaan hiljaisuudesta. Näin jälkikäteen varmasti huonosti siteeraten hän puhui jotenkin näin: "Ihmiset kokevat hiljaisuuden jotenkin epätodelliseksi. Heti kun hiljennymme yksiksemme tunnemme olomme epämukavaksi." Tätä voisi fundeerata ihan siitäkin näkökulmasta, että kuinka moni ihminen enää viihtyy kotonaan ilman tietokonetta? Eihän se ole samalla tavalla yksin olemista.
Tapiolan aluejohtaja puhui myös siitä kuinka nykyaikana on pakko aina olla tavoitettavissa. Kännykkään on aina vastattava. Tätä ajaa ehkä myös se, että näemme kuka soittaa. Soitto jättää nykyään myös jäljen. Soittaja siis odottaa vastapuhelua. Pikaisesti. Ennen kännyköitä ja vastaajia tavoittamattomat puhelut pirisivät puhelimissa ja jos kukaan ei ehtinyt vastata, ne hävisivät tietämättömiin. Tämä oli varsin epäkäytännöllistä, mutta mielestäni nykyajan ihmisen ei tarvitse kuitenkaan olla jatkuvasti tavoitettavissa. Tämä saattaa kuulostaa epäkohteliaalta, mutta kuten Tapiolan aluejohtaja kehotti suurinpiirtein:"Nauttikaa konsertin jälkeenkin. Älkää avatko kännyköitä koko iltana, tai avatkaa ne vasta kotona, jos mahdollista. Olisi ihanaa esimerkiksi elokuvaillan jälkeen kävellä hiljaisessa puistossa deittinsä kanssa ja jutella pelkästään kokemastaan elämyksestä ja puida elokuvan juonikuvioita."
Maailma on muuttunut, mutta me voisimme silti ottaa itsellemme hetken hiljentymiselle joka päivä. Se voisi olla vaikka 10min päivällisen jälkeen sängyssä maaten, silmät auki, kuunnellen musiikkia tai maaten hiljaisuudessa hetken omien ajatusten kanssa. "Mitä minulle kuuluu tänään?" Ei siis: "Miten se Mirkku nyt sillä tavalla huonon poikaystävän valitsi?"
Entä jos nyt hiljennyttäisiin ihan omiin oloihimme edes kahdeksi päiväksi. Nautimme tietysti läheisistämme, mutta otamme myös sen lyhyen hetken itsellemme. Tästä päivästä lähtien.
Oikein rattoisaa ja turvottavaa joulua jokaiselle rakkaalle lukijalleni!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti