Ehkä olen ryhtynyt toisinajattelijaksi. En missään tapauksessa halua tuomita ketään tekemiensa päätösten vuoksi. Itse olen kuitenkin päättänyt elää elämäni toisella tavalla. "Eihän tuo minulle ja minun elämääni edes sovi" joku ajattelisi. Niinpä, ethän voi ryhtyä elämään toisella tavalla luopumatta entisestä tai muuttamatta edellistä elämäntapaasi.
"Elämän ei olekaan tarkoitus olla helppoa". No, emmehän me voi kaikkeen vaikuttaa, mutta mitä helvettiä? Miksei elämä voisi olla helppoa? Mikä elämästä sitten tekee vaikeaa? Itseäni ahdistaa tekemättömät asiat ja velvollisuudet. Entä jos saisin käyttää velvollisuuksiin viikossa yhden kokonaisen päivän? Tämä ei siis olisi perinteinen vapaapäiväni, vaan sellainen päivä viikosta, jonka olisin järjestänyt itselleni vartavasten velvollisuuksien hoitamiseen, kuten laskujen maksamiseen, siivoamiseen ja muuhun "pakolliseen" sompailuun. Tämän jälkeen elämäni voisi sitten olla helppoa. Kyllähän niitä takaiskuja ja surullisia tapahtumia tulisi vastaan, mutta periaatteessa normaali päiväni olisi helppo. Kuulostaako mahdottomalta?
Olen kuluneen vuoden aikana oppinut ajattelemaan yksinkertaistaen ja vapaasti. Olen heitellyt itselleni kysymyksiä, joihin ei ole oikeita vastauksia. Olen heitellyt kysymyksiä omasta tulevaisuudestani sillä mielin, että kenenkään muun ei tarvitse vastaustani hyväksyä ja minun ei tarvitse kertoa sitä päätäpahkaa vanhemmilleni, jotka sen varmasti lyttäisivät. Kerron vastauksen vain itselleni tai sellaisille henkilöille, jotka eivät ole heti hyökyaallon tavoin mollaamassa pähkäilyjäni, vaan saattavat jopa kuunnella sanottavani loppuun asti ja kannustaa minua menemään kohti päämäärääni, vaikka se ei aivan perinteinen olisikaan.
Olen oppinut valitsemaan seurani. En käytä enää aikaa teittyjen ihmisten kanssa hengailuun tai edes uhraa heille ajatuksiani. Kuulostaa brutaalilta, mutta sekin on vapauttavaa. Miksi tuhlaan edes ajatustani velvollisuuskaveruuteen? Tämä ajan haluan käyttää rakkaimpiin ihmisiin!
Olen oppinut täyttämään päiväni vapaahetket mieluisilla asioilla. Rakastan tanssimista. Olen tanssinut 6-10h/vko. Olen käyttänyt vapaa-aikanani netissä balettivideoiden/-blogien parissa. Minulla itselläni on velvollisuus tehdä itsestäni onnellinen. Ei siihen kukaan muu pysty.
Olen oppinut olemaan pelkäämättä tulevaisuutta. Ennen minua ahdisti suunnattomasti, että mitä mahtaa tapahtua valmistumiseni jälkeen? Nykyään minua ei ahdista, sillä tiedän voivani elää sellaisen tulevaisuuden mistä haaveilen. Voin ottaa asiat ihan omiin käsiini, enkä tarvitse "valtiota antamaan minulle töitä". Olen kuullut monen valmistuneen tuttuni kiroavan yhteiskuntaa, joka ei nyt valmistumisen jälkeen "palkitse" heitä ojentamalla työtä hopeakauhalla.
Ensi vuonna haluaisin oppia paljon lisää. Haluaisin oppia olemaan vielä vahvempi mielipiteideni takana ja lopulta allekirjoittaa ne. Haluan toteuttaa ideologiaani ja näyttää rakkaimmilleni, että se on mahdollista. Haluaisin, että he voisivat päästää irti kahleista ja astua kanssani seikkailemaan oikeaan elämään.
Nyt tiedän mitä haluan ja aion mennä määrätietoisesti sitä kohti.
2 kommenttia:
BRAVO!
Mielestäni tärkeimmät vapauteen liittyvät asiat ovat työ ja siihen käytetty aika. Näihin liittyen seuraava lainaus.
"Why is getting a job so dumb? Because you only get paid when you’re working. Don’t you see a problem with that, or have you been so thoroughly brainwashed into thinking it’s reasonable and intelligent to only earn income when you’re working? Have you never considered that it might be better to be paid even when you’re not working? Who taught you that you could only earn income while working? Some other brainwashed employee perhaps?"
-Steve Pavlina
Koko Steve Pavlinan artikkeli löytyy osoitteesta:
http://www.stevepavlina.com/blog/2006/07/10-reasons-you-should-never-get-a-job/
Herättää takuulla ajattelemaan...
Kiitos kommentista! Käyn tuon artikkelin ehdottomasti lukemassa ja voisin vaikka postata siitä jotain.
Aika on rahaa- ajatus on kammottava, mutta näin ihmiskunta on aivopesty. Tuumailin tässä aamulla, että jos ihminen saisi saman verran palkkaa neljän tunnin työstä kuin saa tällä hetkellä kahdeksan tunnin työstä, hän haluaisi tuplata tuntinsa ja tienata näin tuplasti, vaikka tällä hypoteettisella neljän tunnin palkalla pystyisi kaikki normaalit kulunsa kattamaan. Ajatus lähti siitä, että ihminen pystyy olemaan työssään parhaimmillaan jotain neljä tuntia päivässä ja muu aika menee lorvailuun, tai keskinkertaista huonompaan työsuoritukseen.
Aika ei ole rahaa, vaan aika on elämää. "Elämä on ihmisen parasta aikaa". Masa Nykänenkin tietää sen.
Lähetä kommentti