Mistä sitä enempää vääntäis?

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sen verran kertoa, että ihmisille on vaikea puhua. Siis puhua. Pidän itseäni sosiaalisesti rentona, jopa lahjakkaana, mutta usein keskustelut ihmisten kanssa jäävät varsin köyhiksi. Olen todennut, että vaikka suomalaiset ovat humalassa erittäin vastaanottavaisia ja avoimia, heistä on kuitenkaan vaikeaa saada rankempaa juttuseuraa. Vaikka henkilö A olisi valmis metsästämään random seksikumppania illan aikana, henkilö A ei kuitenkaan ole valmis puhumaan yhdestäkään vähääkään henkilökohtaista asiaa sivuavasta aiheesta. Henkilö B saattaa olla varautuneempi seksikumppaniensa kanssa, mutta hän on myös erittäin hillitty omien henkilökohtaisten asioidensa kanssa. Kannattaako meidän suojautua läheisiltämme, mutta olla avoimia ventovieraille?


Jos vanhempani tietäisivät, että kirjoitan tätä blogia, he varmasti kauhistuisivat ja jopa suuttuisivat minulle. Olen 24-vuotias lapsi, johon vanhempieni mielipiteet vaikuttavat enemmän kuin he voivat kuvitella. Yritän pähkäillä kaikkea tätä soopaa, johon minua ei ole varustettu. Lapsena he ovat opettaneet minulle käyttäytymään, he ovat opettaneet kunnioittamaan muita ihmisiä ja opettaneet minua kunnioittamaan omia ajatuksiani. Kuitenkin jos he näkisivät kuinka avaudun täällä täysin julkisesti, he säikähtäisivät. "Et sinä voi tuollaista kirjoittaa julkisesti!" he sanoisivat. Entä jos tämä on mielipiteeni? Vanhemmilla on kummallinen tapa kannustaa lapsiaan ajattelemaan omilla avoillaan, kunnes lapset kasvavat aikuisiksi. Sitten olisikin korrektimpaa ajatella samoin kuin muut. 


Olen viettänyt iltoja, jolloin olen voinut keskustella ns. "elämän asioista" ja siis siten, että jokainen iltaa samassa seurassa viettänyt on laulanut samaa nuottia, eli jokainen on ollut kiinnostunut yhdestä aiheesta kerrallaan. Välillä joudun kuitenkin piireihin, jossa joku terrorisoi toisen avautumista ja vetää pelin lekkeriksi. Olet varmasti itsekin joutunut välillä samaan tilanteeseen? Sanottavaa olisi kuin Paavilla jouluna, mutta suunvuoroa ei kertakaikkiaan siunaannu. Enkä siis tarkoita tällä, että ihmiset olisivat kovaäänisiä, vaan että he pitävät melua varsin tyhjänpäivisistä asioista silloin, kun jollain toisella olisi sanottavaa.

http://maryt.wordpress.com/2008/07/05/one-single-impression-12/

Mielestäni olisi kaikkien kannalta kannattavaa ottaa kerrankin puheenaiheeksi jokin henkilökohtaiseen kasvuun liittyvä dilemma ja oikeasti pohtia sitä avoimesti läheisten seurassa.

Ken häviää - Barbi ei.