Valinta on sinun

Bongasin Facebookista erään tuttuni päivityksen:


"Vietti tänään 11,5 tuntia työpaikalla + 1,5 tuntia työmatkalla ..eipä sitä paljon tarvii miettiä mitä muuta sitä päivässä tekis!"


Niinpä niin. Ei sitä elämää, itseään tai oikeastaan ketään muutakaan ehdi tuollaisella tahdilla miettiä. Onhan se todella tervehenkistä lähteä valmistumisen jälkeen tällaiseen putkeen. Voihan sitä sitten miettiä eläkkeellä, että mitä tulikaan tehtyä.

http://geekandpoke.typepad.com/geekandpoke/2008/04/busy-times.html

Miksi kunnioitamme tällaista oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella tapahtuvaa aherrusta? Miksemme kunnioita omaa itseämme sen vertaa, että voisimme edes yhden tunnin joka päivä tehdä jotain vain itsellemme? Oman itsesi kanssa joudut elämään elämäsi loppuun asti. Suosittelen pitämään siitä parempaa huolta.


Nykyajan tietotyöläiseltä vaaditaan enemmän aikaa ja taitoa kuin koskaan ennen. Hän joko antaa itsestään joka päivä 110% tai valitsee keskimäärisen palkan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihminen antaa 110% asian eteen, josta nauttii ja jota ilman ei halua elää, mutta kamoon, kuinka moni lähituttusi nauttii täysin siemauksin jokaisesta työtunnistaan? Mieleeni tulee ehkä 1,5 tuttuani.

http://www.waldorfcartoons.com/html/visuals.html

En usko, että kukaan supermies tai-nainen pystyy antamaan itsestään täyttä tehoa edes kahdeksaa tuntia, saati sitten 11,5? Jos kyseessä on linjahomma robotin kanssa (joka toimii), henkilö ehkä tähän pystyy (koska hänen ei tarvitse keskittyä mihinkään), mutta entä jos kyseessä on innovatiivisuutta ja luovuutta tai tarkkaa keskittymistä vaativa työ? Siihen päälle, kun pläjäyttää vielä paskan ruokavalion ja liian vähäisen unen, niin kyseistä henkilöä ei voi millään super-Reiskaksi kutsua. Entäpä aivojen rentoutus liikunnalla, ulkoilmalla tai meditaatiolla. Aijuu, ei ole aikaa sellaiseen. Monta työtä voisi tehdä myös freenalcerina ja päättää tuntimäärästään itse, mutta se ei taida vielä Suomessa olla kovin yleistä?

http://gapingvoid.com/2006/10/16/too-busy-2/

Työntekijä, joka voi hyvin, on tuottavampi ja aiheuttaa ympärilleen positiivisempaa ilmapiiriä. Tämä ei varmasti tule kenellekkään yllätyksenä. On turha kuvitella, että kaikki yritykset pitäisivät työntekijöistään edes keskiverrosti huolta. On turha valittaa selän takana, että huolenpitoa ei saada. Olet itse vastuussa omasta elämästäsi, terveydestäsi ja jaksamisestasi. Jos duuni on paskaa ja yksinkertaisesti liian uuvuttavaa, mieti vaihtoehtojasi. Näetkö, niitä on edessäsi kasoittain!


"Elä täysillä, kuole nuorena" oli ennen, nyt voimme todeta "Elä kompromississa, sairastu nuorena!" Ei yhtä houkutteleva?


Oman elämänsä sankareista on tullut oman elämänsä panttivankeja. Elämäntavan muuttaminen ei ole oikeasti niin vaikeaa, mutta mahdollisuutta muutokseen ei nähdä. Suoritetaan, ollaan tunnollisia ja muistetaan kuluttaa. Se on mantramme. Kirotaan työpaikkamme meininkiä, mutta palataan vapaapäiviemme jälkeen takaisin kiltteinä kuin karitsat. Tukahdutetaan intohimoja, tukahdutetaan tunteita. "Kyllä minun pitää jaksaa! Kyllähän muutkin jaksavat. Jos minä en jaksa, perheemme elintaso romahtaa. Joudumme luopumaan toisesta autosta. Sehän ei vetele. Millä niitä lapsia sitten viedään harrastuksiin? Mitä ihmettä naapurini ajattelevat, jos kerron luopuneeni työpaikastani? Mitä ihmettä minä sanon vaimolleni? Miten voin lähteä, kun lainaa pitää lyhentää jollain?"


Korkean elintason ja työmme takia olemme valmiita luopumaan itsellemme erittäin tärkeistä asioista. Emme ole kuitenkaan valmiita luopumaan MISTÄÄN itsellemme tärkeiden asioiden vuoksi. Mutta hei, sehän on sitä aikuisuutta. Tarkoittaako tämä siis sitä, että voimme elää omilla ehdoillamme ja itseämme kuunnellen vain sen 18-vuotta, jolloin olemme epäkypsiä ja angstaavia ihmislapsia?


Yleensä sairastuminen pysäyttää. Valitettavasti useimmat meistä pystyvät porskuttamaan vuositolkulla ilman suurempia oireita. Tai saattaahan niitä oireita olla, mutta niitä pystyy lääkitsemään. Sehän olisi pelottavaa ajatella, että omia elämäntapoja joutuisi muuttamaan tietyn vaivan takia. Pöh, mitä turhaa, kun on lääkitys kohdallaan!


Voin ja tulenkin paasaamaan näistä asioita loputtomasti. Tarkoitukseni ei ole tuomita kenenkään valintoja. Olen vain niin huolissani tästä meiningistä. Näen onnellisia lapsia, masentuneita teinejä ja loppuunpalaneita aikuisia. Näen hetkellistä tyydytystä, vaikka mahdollisuutena olisi saada jatkuvaa hyvinvointia. Näen teollisuutta, joka kusettaa ihmistä. Näen kateutta ja katkeruutta. Näen omanikäisiäni työkyvyttömyyseläkeläisiä. Näen kuinka opiskelijoiden luottamus tulevaisuutta kohtaan loppuu. Näen onnellisia sinkkuja ja onnettomia vastanaineita. Näen narkomaaneja, niin työ- kuin päihdesellaisia. Näen ahkeria ihmisiä epärealistisine tavoitteineen. Alan kuitenkin pikkuhiljaa helpottua, sillä entistä useammat näkevät tämän ja se saa heidät ajattelemaan. 

http://openyoureyesto2012andbeyond.com/