Näin lumisena tiistai-iltapäivänä on hyvä jatkaa oman intohimon metsästystä. Sarjan ensimmäinen osa löytyy täältä.
 | ||||
| Kuva Ballerina Projectin facebook-sivuilta Haluaisin taas aluksi eritellä käsittelemäni asiat erillisiksi kohdiksi: 1. Sinun ei tarvitse olla intohimosi mestari Kilpaurheilijan on lähes poikkeuksetta pakko tuntea intohimoa lajiaan kohtaan, jotta hän jaksaa harjoitella ja myös edistyä lajissaan. Tämä ei taas päde toisin päin. Voimme kokea intohimoa jotain kohtaan, olematta kuitenkaan mestareita siinä. Ihmiset mittaavat itseään tietynlaisilla mittapuilla. Me suomalaiset mittaamme itseämme mittapuulla, jonka huipulle emme ikinä voi ahkeruudestamme huolimatta yltää. Usein myös jätämme asioiden tavoittelemisenkin sikseen, ellemme ole siinä maailman parhaita. Meidän pitäisi jotenkin olla aina valmiita paketteja kaikkeen, emmekä anna itsellemme armoa sen verran, että toteaisimme "Ehkä minä tarvitsen hieman harjoitusta tässä" tai "Vaikken vielä tiedä tästä mitään, se ei tarkoita, ettenkö voisi rakastaa sen tekemistä". Intohimon tavoittelussa on juuri sellainen hieno seikka - koko matka kohti intohimoa on suurta nautintoa. Jos antaisimme itsemme lähteä tavoittelemaan jotain itsellemme rakasta asiaa, vaikkemme olisi siinä maailman parhaita, voisimme huomata tämän. Jo tietyn asian opettelu antaa meille niin paljon iloa, että emme malta lopettaa sen tekemistä. Jos koet jotain asiaa kohtaan tällaisia tuntemuksia, olet löytänyt intohimosi. Onneksi olkoon! 2. Älä sekoita intohimoa ja hyvänolonpiikkejä Olemme hyvänolonpiikkimme silloin tällöin ansainneet. Päihteet, erikoistilaisuudet, ostokset, esiintymiset ja muut arjesta suuresti poikkeavat asiat antavat meille hyvää oloa - mutta vain annoksittain. Kuten jokainen alkoholia käyttävä tietää - suuren huipun jälkeen tullaan aina pohjalle ja joudutaan käymään läpi krapulaa. Alkoholi on hyvä esimerkki tästä vuoristoradasta. Muistan myös edelleen elävästi Italian matkamme jälkeisen krapulan, kun Suomessa olo ei tuntunut sitten miltään ja oli todella vaikeaa tarttua mihinkään arkipäiväiseen tekemiseen. Matkustaminenkin saattaa aiheuttaa samanlaisen krapulan, mutta toisaalta se on myös monelle ihmiselle heidän intohimonsa. Erikoistilaisuuksilla tarkoitan festareita, konsertteja, juhlia ja muita tempauksia, jotka aiheuttavat hyvää oloa hetkellisesti. Tähänkin voin taas todeta, että esimerkiksi konserteissa käyminen ja kaikki siihen liittyvä informaatiojanoisuus saattaa olla monelle myös intohimo. Esiintyjät puhuvat usein esiintymisen aikaisesta adrenaliinipurkauksesta, samoin extreme-lajien harrastajat. Tiedän oman urheilu- ja musiikkitaustani takia, mistä puhutaan. Kuitenkin adrenaliinipiikin jälkeen tulee vetelä, hieman haikea olo. Tällainen piikki on ehkä se mitä tarkoitan hyvänolonpiikillä. Monet tietävät myös shoppailun jälkeisen krapulan - sen olon, kun vähän aikaa sitten olit aivan vääränä onnellisuudesta jonkin ostoksesi takia ja nyt se ei kertakaikkiaan anna enää mitään tunnetta. Oman intohimosi löydettyäsi tunnet jatkuvasti eräänlaista hyvää oloa. Se ei ole välttämättä täysin samanlaista kuin hyvänolonpiikistä saamasi olo, mutta se kihelmöi sisälläsi ja aiheuttaa samaan aikaan rauhallista ja seesteistä, mutta myös iloista ja riehakasta oloa. Sen ajatteleminenkin antaa ilontunnetta sisällesi. Rakkautesi intohimoosi ei sammu, vaikka välillä asiat sen suhteen eivät sujuisikaan niin ruusuisesti.
3. Älä etsi intohimoasi minä-korostuneesti Tarkoitan tällä sitä, että meillä jokaisella on oma näkemyksemme omasta itsestämme. Olemme lokeroineet itsemme johonkin kohtaan mittapuutamme. Tällaisesta lokeroinnista saamme vain takapakkia, sillä meidät valtaa usein epäusko ajatellessamme mitä "minä" osaa ja mitä "minä" ei osaa, mitä "minä" rakastaa ja mitä ei. Tällainen minä ei ole se sisäinen minäsi, se lopullinen minä, jolla on oma tahto. Ulkoinen minäsi on yhteiskunnan muovaama, se on perheenjäseniesi muovaama. Se ei ole totuudenmukainen minä. Älä siis ajattele mitä se minä haluaa, millaista intohimoa se minä etsii. Palataan ajattelemaan ensimmäisessä osassa mainitsemaani tilaa, eli sitä kun sinulla on aikaa ja rahaa mielin määrin ja voit vain keskittyä intohimosi metsästykseen. Ajatellaan, että asia on näin. Ajatellaan sen lisäksi, että sinä et ole sinä (alkaa kuulostaa ihan mambouchambolta...) virheinesi ja leimoinesi, vaan olet puhdas olento, joka tekee päätöksensä intohimostaan antamatta entisen elämänsä tai entisten tulevaisuudensuunnitelmiensa vaikuttaa tähän päätökseen. Tarkoitus on siis etsiä ja löytää intohimosi puhtaasti sen pohjalta, mitä sinä haluat - ei ikinä sen pohjalta, mitä luulet haluavasi, nimittäin yhteiskunnan paineet ja muiden sanomiset vaikuttavat tähän minään, joka luulee haluavansa omaa parastaan. Kerrataanpa vielä: 1. Sinun ei tarvitse osata toteuttaa intohimoasi täydellisesti. Kyse ei ole siitä, että olisit maailman paras tekemisessäsi, vaan siitä, kuinka paljon nautit siitä ja himoitset sen tekemistä. 2. Intohimosi toteuttaminen voi olla arkipäivää. Hyvänolonpiikkien nauttiminen ei. 3. Etsi intohimoasi puhtaasti oman itsesi näkökulmasta. Älä ajattele mitä muut haluaisivat sinun tekevän. Älä ajattele, ettet voisi toteuttaa intohimoasi, koska elämäntilanteesi on se ja se. Ajattele, että et elä tällä hetkellä mitään elämäntilannetta, vaan elät sellaista hetkeä, jolloin kaikki on mahdollista. Siten voit vapaasti päättää oman intohimosi ja lopulta alkaa rakentamaan realistista ja toimivaa systeemiä saavuttaaksesi sen. Intohimossa ei periaatteessa ole päämäärää, paitsi se, että löydät oman intohimosi. Sen jälkeen elät sitä, sillä kaikki siihen liittyvä tekeminen tai tunteminen on osa sitä.
|
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti