Olen täysin varma, että jokaiselle löytyy jokin liikunnallinen laji, jota voi harrastaa ihan sen lajin veihätyksen takia, ei niinkään kalorinpolttomielessä. Asenteemme ravintoon ja liikkumiseen on kyllä lähtenyt niin sairaille raiteille, etten tiedä miten jälkeläisemme enää voivat elää itsensä kanssa. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua, jos tätä rataa jatketaan, länsimaissa asuu niin surkeaa ja itseinhoista sakkia, joiden elämä pyörii pelkän ulkonäön, kuluttamisen, kateuden ja keinotekoisten mielihyvää tuottavien asioiden ympärillä. "Naapurimme osti juuri gerbiilin tyttärelleen." "Ei saatana - äkkiä niitä lapsia tekemään, että mekin voimme ostaa tyttärellemme gerbiilin!"
Pitää vielä mainita, että nämä arjen "voitot", joilla ihmiset facebookissa kerskuvat, eivät oikeasti takaa mitään pisteitä. Siis ei täällä maailmassa ole mitään suurempaa suunnitelmaa tai law of attractionia. Kaikki tapahtuu umpimähkään jokaiselle ihmiselle. Ei ole mitään "ei kahta ilman kolmatta". Jos näin olisi, eikö sillä olisi vaikutusta myös muihin eläimiin kuin ihmiseen? Entä kaikki maailman pahat ihmiset? Kaikki iljettävimmät rikolliset? Eikö heidän päähänsä kuuluisi tippua 100-kiloinen alasin? Olen pahoillani, jos pahoitat tästä mielesi, mutta omasta näkökulmastani on ajanhaaskuuta riemuita omista hyvistä teoista. Niillä et takaa itsellesi hyvää karmaa. Täällä sitä ollaan ja rullataan, päivä kerrallaan. Eiköhän tehdä jokaisesta päivästä juuri sellainen kuin itse haluamme? Ihan ilman pakottavaa tarvetta saavuttaa niitä arjen voittoja.
Eräs kaverini oli kettuiluksi laittanut facebookiin heiaheia.comin kautta, että oli tanssinut 13h. Siitäs saitte "Bodypump 1h".
4 kommenttia:
Oon itekin ihmetellyt ihmisten motiiveja kirjautua heiaheia- tyyppisiin palveluihin. Ketä varten se oikein tehdään? Varsinkin jos sinne laitetaan oma naama ja "saavutukset" laitetaan yleisesti näkyviksi. Jotenkin ymmärtäisin, jos pitäisi vaan itsekseen urheilupäiväkirjaa. (No itseasiassa sekin ON vähän outoa ehkä.)
Ja varsinkin nää ruoka-asiat. Mikä ihmisiä vaivaa; nykyään "laihduttaa", jos syö perinteisesti perus hyvää kotiruokaa, jättää kaiken hutun ja herkut pois. SIIS WTF? Niin ainakin meillä pienenä kotona syötiin! Eikä äiti todellakaan ollut laittanut meitä 18 vuoden "laihikselle"!!!
No siis toi ruokahomma on todella kummallista. Missä vaiheessa ihmiset lakkasivat kuuntelemasta elimistöään ja katsomasta peiliin. Jos peilistä katsoo takaisin ylipainoinen, surullinen ihminen, eikö olisi aika repäistä ja kuunnella itseään? Kukaan ei voi olla onneton, jos päättää tehdä asioita joista nauttii ja päättää syödä sellaista ruokaa, josta oma elimistö saa hyvän olon. Ja hei mua säälittää ihmiset, jotka menevät ravintolaan kerran kahdessa kuukaudessa ja tilaavat salaatin, vaikka oikeasti mieli tekisi pastaa.
Mun mielestä urheilupäiväkirjaa voi pitää itselleen, jos siitä nyt jotain kiksejä saa. Itse tykkään kirjoittaa reeneistäni tohon toiseen blogiin, mutta vain sillä motiivilla, että voin myöhemmin seurata kehitystäni. Ja jotenkin ehkä tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että kyseessä on omasta harrastuksestani kertova blogi...;)
Ehkä voisi ruveta puhumaan heiaheia-ihmisistä. Heillä on jotenkin pakonomainen tarve saada muilta niitä tykkäämisiä ja sitä kautta saavat mielihyvää. Osaan kuvitella facebook-tutuistani kaikki, jotka kyseistä palvelua jossain vaiheessa tulevat käyttämään. Onneksi nyt olen törmännyt vasta kahteen henkilöön...
Nykyään elämää määrittelee kilpailu. Kaikkein eniten kilpailemme tuttujamme vastaan.
Arjen Olympialaisten 100-ottelu:
asunto, auto, liikunta, kynnet, hauis, opiskelu, työ, matkat, perhe, kokemukset, elämykset, tavarat, hiukset, sohvat, facebook, ruoka, suhteet, juhlinta, kännit, pillu, muna, yms.
Kuka voitti, kuka sai... ja aina joku perkele pistää paremmaks!
Kaikki tää estää meitä keskittymästä asioihin, jotka on aidosti meille tärkeitä, koska meidän näkö sumentuu koko ajan päällä olevan 100-ottelun takia.
Ei se määrä, vaan laatu.
Huikea kommentti Anonyymiltä! Siinä se on pähkinänkuoressa. Aika sairaalta kuulostaa...
Tämän blogin tarkoituksena on herättää keskustelua ja meteliä juuri näistä AIDOSTI TÄRKEISTÄ ASIOISTA. Tiedän, että moni voisi tähän tuumata, että: "Voihan se työ ja auto olla jollekin aidosti tärkeää." Juuri niin, niinhän voikin olla. Pitää kuitenkin erottaa se, että haluaako henkilö jotain omasta tahdostaan, vai sen takia, että hänen ODOTETAAN haluavan jotain. Aidosti tärkeät asiat ovat niitä, joita sinä itse haluat.
Itse olen jo unohtanut arjen Olympialaiset. Toivoisin, että kaikki voisivat unohtaa ne. Vaikka edes viikoksi. Elämä on liian lyhyt, jotta tällainen kisailu olisi järkevää. Tuskin kukaan haluaa tällaista opettaa jälkikasvulleen? Kulutuskuplan on aika puhjeta.
Lähetä kommentti