Olen pähkäillyt lähiaikoina paljon vapautta ja omia valintoja. Mieleeni pyyhälsi ajatus ristiriitaisista kasvatusmalleista, joita vanhempamme edelleen meille suoltavat. Lapsena vanhempamme toitottavat, että olisimme omia itsejämme ja tekisimme omia juttujamme ylpeydellä. Tullessamme aikuisiksi, vanhempamme kuitenkin odottavat meiltä tietynlaista "tasoa". Tiettyjä kouluja pitäisi käydä, CV:tä pitäisi kartuttaa ja vapaa-ajankäyttäytymisemme pitäisi olla hyväksyttävää.
Siismitävittua? Mikä ihmeen kaksinaamaisen salaliitto meidät yllättää kulman takaa, kun saamme ylioppilastodistuksemme kouraan? Jos olette aina kertoneet kuinka onnellinen voi olla vain olemalla oma itsensä, miten kaikki onkin kääntynyt päälaelleen ja onnellinen voi olla vain tekemällä tutkinnon ja työskentelemällä hyvässä työpaikassa 40 vuotta, jotta sitten olemattomalla vapaa-ajalla ja eläkkeellä voi tehdä sitä mistä pitää. "Tee työksesi sitä mistä saat hyvän elannon. Sen jälkeen voit harrastaa sitä mitä rakastat." Näin sanoi erään lapsuudenystäväni äiti. Ehkä näin oli vielä 80-luvulla, mutta nykyään työtekijä saapuu kotiin väsyneenä kuin kulkuri. Se aika ja energia rakkaiden asioiden tekemiseen kätyännössä jää hyvin pieneksi.
2 kommenttia:
BRAVO!
Ei ole olemassa yleisesti ottaen oikeita, eikä vääriä valintoja, on vain ITSELLEEN sopivia tai sopimattomia ratkaisuja.
Itsensä tunteminen on AINOA tie aitoon onnellisuuteen.
PARASTA elämässä on itselle rakkaiden asioiden tekememinen, itselle rakkaiden ihmisten kanssa ja heidän vilpitön tukemisensa heille rakkaissa asioissa.
Kiitos todella kauniista kommentista! Olen tehnyt töitä tutustuaksteni itseeni ja uskonkin nyt tuntevani itseni melko hyvin. Vielä kun pääsisi tekemään niitä kaikkia asioita, joita rakastan...
Lähetä kommentti