"Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä nopeammin vuodet kuluvat." Näin kuulee sanottavan monen suusta. Yritinkin pohtia syytä tähän. "Odottavan aika on pitkä." "Hyvässä seurassa aika kuluu siivillä."
Olen huomannut itse tarvitsevani vuorokauteen lisää tunteja silloin, kun luen tenttiin. Vaikka olisin aloittanut hyvissä ajoin valmistautumaan ja lukusuunnitelmani olisi vedenpitävä, huomaan viimeisenä iltana miljoona uutta asiaa, jotka pitäisi opetella ulkoa, tai joita en vielä kunnolla osaa.
Kamalimpia odottamisen hetkiä elämässäni ovat olleet ehdottomasti musiikkiopiston kurssitutkinnot. Siinä sitä istuu konserttisalin ulkopuolella kädet hikisinä, mutta kylminä ja tärisen aina olkapäistä asti. "Jännitys menee aina instrumentin kannalta vaikeimpaan paikkaan" pianonopettajani kertoi. Huilistien ja muiden puhallinsoittajien keuhkot toimivat kuin pahimmalla korsteenilla, pianistit liukastelevat näppäimistöllä ja kitaristien ja viulistien sormet lahoavat kielille. Muistan kuitenkin itse kurssitutkinnosta hyvin vähän. Tilanne oli niin jännittävä ja helpottava, että vajaa tunti ikään kuin hävisi elämästäni.
Kun on oikein hauskaa, aika lentää ohi. Tämä oli varsin tuttua varsinkin lapsena, jolloin useimmiten oli niin älyttömän hauskaa. Näin aikuisena ratkiriemukkaita tilanteita tulee vastaan vähemmän, eivätkä ne ole välttämättä yhtä spontaaneja ja sekopäisiä kuin lapsena. Olisi mukavaa tavata ystäviä ilman aikatauluja. Itseasiassa joulun tienoilla ja uutena vuotena tulikin juhlittua aina aamuun asti, koska ilta ei päättynyt kovaääniseen yökerhoon, vaan istuimme lähes nukahtamiseen asti siellä, jossa olimme homman aloittaneet.
Ajankulun nopeutumiseen vanhetessa on mielestäni vain yksi selitys: velvollisuuden syövät aikaa päivistämme kuin koit tai kuten ruoste raiskaa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat oikeita järjestelyhulluja. Heidän kalenterinsa on tiptop ja suttaamaton, sillä he käyttävät asioiden piilottamiseen korjauslakkaa. Heidän kotinsa on suunnattoman siisti, sellainen joita näkee Plaza-lehdessä. Heidän koiransa ei haise, vaikka se olisi märkä. Heitä ei haittaa käyttää suurta osaa päivästään huolehtiakseen näistä asioista. Itse en todellakaan kuulu tähän porukkaan, sillä mielestäni ryppyisiä vaatteita on turha silittää - kyllähän ne käytössä oikenevat. Minua kismittää käsittämättömän paljon mielestäni turhat velvollisuudet, enkä ikinä lakkaa valittamasta niistä.
Mitenköhän kuluu aika paratiisissa, riippukeinussa maaten? Onko odottavan aika pitkä, vai kuluuko aika siivillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti