Standardeja pandardeja karjalle

Tuli hiljattain pohdittua erään ystäväni kanssa työnhakua. Nykyään työnhaku on siirtynyt aika paljon nettihakemusten täyttämiseen. Niiden täyttäminen on kyllä aivan vihoviimeistä hommaa! Laatikot, johon sitten kirjoitat tietoa kielitaidostasi, harrastuksistasi, entisistä työpaikoistasi ja muusta vähemmän kiinnostavasta ovat kooltaan rajattuja - esim."max. 160 merkkiä". Ennen nettihakukaavakkeita hakemukset kirjoitettiin käsin, kirjoituskoneella tai tietokoneella. Hakemuksen sisältö oli hyvin (ja on edelleen) määritelty. Ensimmäiseen kappaleeseen laitat nämä ja nämä tiedot, toiseen, joka saa olla ensimmäistä pidempi laitat sitä ja tätä ja niin edelleen. "Muistithan pikku Pekka, että fonttikoko on 12 ja fonttina käytetään sitten sitä Times New Romania. Ja hakemuksen kuuluu olla sitten yhden sivun mittainen!" Tylsää, tylsää, tylsää! Luulisi työnantajien haluavan tietää hakijoistaan jo valmiiksi enemmän, jotta haastteluun voitaisi myös kutsua mahdollisimman harva, oikeasti kiinnostava ja pätevä henkilö.


Apinaa koijataan ja karjaa pidetään kurissa. Näinkin arkipäiväiselle asialle on keksitty standardi, jota jokaisen tulee noudattaa. Niin minkä uhalla? Eikö siitä saakkaan sakkoa, jos tätä mallia ei noudateta? "Ei pikku Pekka. Siitä ei tule mitään rangaistusta."


Standardinmukaisen työhakemusmallin puolestapuhujille voisin todeta, että joo, kyllähän siitä sitten näkee helposti samat asiat kaikista ihmisistä ja voi niitä vertailla, mutta jos pikku Pekkaa ollaan palkkaamassa esimerkiksi todella luottamusta vaativiin tehtäviin, eikö olisi ihan ok tietää hänestä vähän enemmän kuin että hän on samanlainen kliseemöykky kuin kaikki vertaishakijansa.


Näitä standardeja näkee kaikkialla. Muistan mummoni olleen erittäin tarkka rippijuhlissani, lakkiaisissa ja kaikissa kahvitilaisuuksissa, että kahvikupin korva ja pikkulusikka ovat linjassa, siis sillä tavalla samaan suuntaan. 

Jos itse vielä kyhäilen työhakemuksia, ajattelin nettihakemuskehotuksista huolimatta lähettää hakemukseni pienessä lahjapaketissa. Siis kirjoittaa itsestäni juuri niin monta sivua kuin haluan ja lähettää sen postissa pikkuisessa lahjapaketissa tai -kuoressa. Joko työnantaja vihastuu tai ihastuu. On niitä muitankin duuneja sitten... 


Vielä viimeiseksi oli pakko lätkäistä tämä tähän: CV (Curriculum Vitae = "elämän kulku"). Kyllähän se elämä aika hyvin mahtuu niihin 1 - 3 sivuun, joita Cv:hen saisi käyttää.