Pelko pois!

Eräs asia, jota olen kovasti pohtinut lähiaikoina, on epäonnistuminen ja epäonnistumisen pelko. Epäonnistumista opetetaan pelkäämään heti ala-asteelta asti. Epäonnistuminen sanana on jo melko vaativa - jos et ole onnistunut, olet epäonnistunut.


Epäonnistumisen pelko ajaa meitä apinoimaan toisten toimintamalleja. "Kyllä Ritvalla on nyt töitä, koska hän opiskeli sairaanhoitajaksi." Miksi ihminen leimataan jo alkuunsa epäonnistuneeksi, jos hän valitsee ammatikseen alan, jonka työmarkkinat ovat epävarmat. Eikös nykypäivänä näin ole kaikilla muilla, paitsi lääkäreillä ja sairaanhoitajilla, siis jos korkeakoulututkinnollisista puhutaan. En nyt aivan lähde yleistämään, mutta kuitenkin. Miksi kukaan ei kuitenkaan esimerkiksi dissaa omaa (!kompromissi!)valintaani, eli biotekniikkaa. Voin kertoa, että eräällä valokuvausta opiskelevalla tutullani on ollut opiskeluaikana enemmän oman alan töitä ja projekteja kuin minulla. Biotekniikka ilmeisesti kuulostaa jotenkin tärkeältä ja kröhöm teknologiakeskeiseen Suomeen sopivalta. Viime keväänä lähetin noin 40 hakemusta ja tarjosin itseäni opinnäytetyöntekijäksi (eli työnantaja saisi tosiaan repiä työn selkänahastani), mutta yhdestä paikasta sain vastauksen ja minut toivotettiin tervetulleeksi. Ilmaiseksi.


Eksymistä aiheesta.... Haluan siis palata tähän epäonnistumiseen. Voisimmeko kutsua sitä kuitenkin "ei-menestymiseksi". Onko epäonnistuminen sitä, että joku asia menee vähän pieleen ja se pitää tehdä uudelleen toista kautta? Pystymme täällä maailmassa vaikuttamaan vaan rajallisesti asioihin, joita meille tapahtuu. Oma maailmankuvamme on kutistunut ihan rusinaksi ja luulemme pystyvämme vaikuttamaan paljon mittavammin meille tapahtuviin sattumiin kuin todellisuudessa kuitenkaan pystymme. Älkäämme siis kutsuko pieniä töyssyjä tai vittumaisia hidasteita matkallamme epäonnistumiseksi, vaan todetkaamme, että tämä kaikki liittyy siihen, miten maailma makaa. Luonnontieteellisenä ihmisenä voin tuulettaa myös kaaosteorian puolesta, joka sotkee suunnitelmiamme. 

"Kaaosteorian mukaan todellisuus tulee ymmärtää dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ennustamattomaksi."

Miettikääpä perhosvaikutusta. Jokaisen muun ihmisen tekeminen vaikuttaa eteenpäin kaikkiin muihin. On siis turhaa pelätä epäonnistumista, koska niin voi tapahtua, vaikka tekisit kaiken niin kuin olit vedenpitävässä suunnitelmassasi funtsinut. Anna virran viedä, törmäile hidasteisiin ja nouse pinnalle mustelmilla, mutta voittajana. Joko menestyt, tai sitten et. Mitä hemmetin väliä sillä on, kunhan reissu on unohtumaton!